Lapsi on terve kun se leikkii, mutta onko aikuinen?

Olemme keskustelleet viime viikkojen aikana muun muassa tätikaverini Tiian ja myös Ville Kekäläisen alias Linnea von Kattendamin kanssa siitä, että onko leikkiminen aikuisille sallittua? Jotkut pitävät sitä hyvinkin sallittavana, mutta jotkut tuomitsevat täysin sen, että aikuisena vielä ottaa jotain asioita liian rennosti. Kun aikoinaan täytin 50 vuotta, odotin, että jokin minussa naksahtaisi paikoilleen ja minusta tulisi aikuinen. No ei tullut ei, joten tajusin, että eihän se lapsenmielisyys ole iästä kiinni.

Minulla on ihan kauhea hinku tehdä koko ajan kaikkea hauskaa, Tiia aina sanoo, että "Maiju vie ja hän vikisee". Tiia on kuitenkin aina niin mun messissä, kaikessa hauskanpidossa. Hankin meille välillä mitä ihmeellisiä juttuja ja sitten teemme Tädit tubettaa videoita näiden ihmeellisten asujen ja asusteiden kanssa. Videoiden tekemisen jälkeen meillä on hyvin voimaantunut olo ja voin kertoa, että hauskaa on taas ollut. Jokainen kerta poistumme tilanteista ihan mieletön positiivinen energia kehossamme. Suosittelen kokeilemaan rennosti ottamista.



Vuosi sitten saimmekin joltain "salaiselta ihailijalta" kommenttia, että kuinka hän ei voinut ymmärtää sitä, että kuinka me olemme hänen mielestään niin suosittuja. Eikä hän ymmärtänyt sitä, että  kuinka aikuiset ihmiset kulkee peruukit päässä ympäriinsä ja tekee hassuja juttuja.  Lisäksi hän kertoi että tuntee niin suurta myötähäpeää meidän tekojemme tähden. Silloin jo muistan nauraneeni, että ei kannata tuntea myötähäpeää siitä, että jotkut pitää hauskaa elämässään. Itse mielummin voisin tuntea myötähäpeää jonkun ihmisen huonon käytöksen takia, mutta en tällaisten asioiden tähden.




Tänä keväänä olemme alkaneet puhumaan tästä aiheesta uudestaan, että onko se sopivaa, että aikuiset leikkivät? Minulla on ollut ilo tutustua tämän kevään tai oikeastaan alkukesän aikana paremmin Kekäläisen Villeen. Villen kanssa meillä on molemmilla koko ajan pakottava tunne tehdä jotain hauskaa. Kummallakin raksuttaa koko ajan, että voisiko tehdä sitä ja toimisiko se idea. Sitten kokeilemme ja taas nauretaan yhdessä näille päättömille jutuillemme.

Olemme yhdessä jo tehneetkin monta videota, joissa huumori on vahvasti läsnä. Mietimme Villen kanssa myös sitä että voisimme alkaa vetämään kursseja "vapauta sisäinen lapsesi". Musta tuntuu, että se olisi hauskaa. Uskon, että sille kurssille olisi kysyntää, joko ensimmäiset ilmoittautujat laitetaan jonotuslistalle?





Mietin joskus, että kun lapset ovat niin aitoja ja vilpittömiä tekemisissään, että voisiko joskus siis vapauttaa se sisäisen lapsen ja päästää sen sisältään leikkimään. Jos et ole tätä aiemmin kokeillut, niin suosittelen yrittämään.

Se, että näin tekee ei tarkoita sitä, että elämässä kaikki asiat heitettäisiin leikiksi. Voin kertoa, että osaamme olla hyvinkin asiallisia ja empaattisia ja toiset ihmiset huomioon ottavia ihmisiä. Me emme siis aina leiki, mutta joskus kyllä. Koemme, että tuotamme myös ympäristölle iloa näillä toiminnoilla.  Se on yksi tärkeimmistä asioista, tuota iloa niille, jotka ovat vastaanottavaisia iloa ottamaan vastaan. 

Tässä muutamia videoita, joita olemme tehneet pilke silmäkulmassa. Voin kertoa, että jokaisen videon tekemisen jälkeen, on ollut todella hyvä ja voimaannuttava olo. Naurua on myös riittänyt itsellemme.








Kertoisitteko minulle, että onko tuomittavaa, että aikuinen leikkii? Olisitteko itse valmiita heittäytymään välillä leikin maailmaan? Mietin joskus, että olenko minä ja ystäväni outolintuja tämän suhteen, vai onko muitakin, jotka nauttivat hauskanpidosta.

Itse en kyllä lupaa koskaan lopettaa sisäistä lapsellisuuttani.

Maiju