Saan usein kuulla kun ihmiset näkevät mut livenä ekaa kertaa, että "ai sä olet noin pieni, että olen luullut sua pidemmäksi". Olen saanut pituutta varteeni 156 senttiä. Voi olla, että saatan olla jo mennyt vähän kasaankin. Muistan, että virallisiin asiakirjoihin pituudekseni merkittiin 158 senttiä vielä 80-luvulla. Nykyään terveydenhoitaja on mitannut minut välistä jopa 155 senttiseksi. Silloin olen sanonut, että nyt taitaa mittaajan silmissä olla vikaa.
Pari kuukautta sitten eräs työkaverini kutsui mut huoneeseen sanoen, että "me olemme päättäneet mitata työkavereiden pituuksia, että voisitko tulla laskemaan vähän keskiarvoa, kun muut on niin pitkiä". No minähän menin, jotta työkaveri ei olisi yksin siellä mitattujen alapäässä. Tämä kyseinen työkaverini on muuten mua viisi senttiä lyhyempi. Minä olen aina ollut sinut pituuteni kanssa. Vaikka välistä kuvattaessa useampaa ihmistä, joutuu miettimään, että mihin tällainen "kitukasvuinen" asetetaan, jos toiset on reilun päätä pidempiä.
Aiheuttaako se pituus sitten käytännön ongelmia? Joskus se aiheuttaa kun tuntuu, että kaikki väärät tuotteet on ylähyllyllä, etkä sinä ylety sinne. Itselläni kun on keliakia, niin monissa kaupoissa on gluteenittomat tuotteet laitettu kauppojen ylähyllyille kontiminaatioriskin takia. Kaupassa yritän sitten bongata komeita nuoria miehiä itseäni auttamaan saamaan ylähyllyn tuotteita, no ei niiden tarvitse niin nuoria olla. Joten siis voi sitä pitää myös mahdollisuutenakin, että ei yletä ylähyllylle. Ajatelkaa lyhyet sinkkuihmiset, että voitte käyttää tätä vaikka iskuyrityksenä kaupassa. Joskus roikun kaupan pakastealtaassa jalat ilmassa ja yritän saada perimmäisen gluteenittoman pakasteleivän käsiini epätoivosesti. Joskus bussissa tai kokoustiloissa istuessani roikottelen jalkoja ilmassa, kun ne eivät ylety lattialle.
![]()
![]()
Pari kuukautta sitten eräs työkaverini kutsui mut huoneeseen sanoen, että "me olemme päättäneet mitata työkavereiden pituuksia, että voisitko tulla laskemaan vähän keskiarvoa, kun muut on niin pitkiä". No minähän menin, jotta työkaveri ei olisi yksin siellä mitattujen alapäässä. Tämä kyseinen työkaverini on muuten mua viisi senttiä lyhyempi. Minä olen aina ollut sinut pituuteni kanssa. Vaikka välistä kuvattaessa useampaa ihmistä, joutuu miettimään, että mihin tällainen "kitukasvuinen" asetetaan, jos toiset on reilun päätä pidempiä.
Aiheuttaako se pituus sitten käytännön ongelmia? Joskus se aiheuttaa kun tuntuu, että kaikki väärät tuotteet on ylähyllyllä, etkä sinä ylety sinne. Itselläni kun on keliakia, niin monissa kaupoissa on gluteenittomat tuotteet laitettu kauppojen ylähyllyille kontiminaatioriskin takia. Kaupassa yritän sitten bongata komeita nuoria miehiä itseäni auttamaan saamaan ylähyllyn tuotteita, no ei niiden tarvitse niin nuoria olla. Joten siis voi sitä pitää myös mahdollisuutenakin, että ei yletä ylähyllylle. Ajatelkaa lyhyet sinkkuihmiset, että voitte käyttää tätä vaikka iskuyrityksenä kaupassa. Joskus roikun kaupan pakastealtaassa jalat ilmassa ja yritän saada perimmäisen gluteenittoman pakasteleivän käsiini epätoivosesti. Joskus bussissa tai kokoustiloissa istuessani roikottelen jalkoja ilmassa, kun ne eivät ylety lattialle.
Positiivisena puolena on se, että kuvissa mahtuu paremmin kuviin, kun on lyhyt,
eikä kuvaajan tarvitse ottaa kuvaa niin kaukaa.
MTV3:n sivulla oli kiva artikkeli aiheesta eli löytyy kokonaisuudessaan täältä.
Lyhyesti referoituna se meni näin, että vain lyhyet ihmiset tietävät nämä asiat:
1. Kylppäreiden peilit on usein sijoitettu liian ylös, että usein näkee itsensä silmistä ylöspäin.
2. Uimahallin matalimman pään vesi ylettyy nenän alle.
3. Minitikkaat olisi usein aika kiva juttu (mukana).
4. Ihmiset kävelevät päällesi tai ylitse ja ryhmähalauksissa litistyy.
5. Ihmisillä on outo tarve nostella sinua (ei onneksi enää kykene)
tai taputtaa päähän (sitä välistä tehdään).
6. Ihmisillä on outo tapa käyttää sinua kyynärsauvana (joo tätä tapahtuu).
7. Joutuu ryhmäkuvissa lasten kanssa eturiviin.
8. Kauppojen ylähyllyt (joo mä puhuinkin jo näistä).
9. Keittiön yläkaapit ovat liian ylhäällä ja tarvitsee keittiötason avukseen.
10. Bussissa ja vessassa istuessa jalat eivät ylety lattiaan (mä heilutan usein jalkoja tällöin).
11. Vaatteita ja kenkiä löytää lastenosastolta.
12. Unelmien mies on lähempänä 175 kuin 190 senttiä.
13. Autolla ajaminen on hankalaa, jalat ei ylety polkimille. Taidat tarvita tyynyn persuksen alle.
14. Farkkujen etsiminen hankalaa. Lahkeet pitää AINA lyhentää.
15. Ostamasi paita toimittaa myös mekon virkaa.
16. Joskus koiratkin voi olla suurempia kuin sinä (joo oon kokenut).
17. Joudut kipittämään muita tahdikkaammin, koska sinulla on lyhyet jalat (tää on niin tuttua).
18. Keskustelupalstoilla mietitään lyhyiden naisten ongelmia (miksi lyhkäset naiset vievät pitkä miehet).
19. Sinua luullaan usein lapseksi tai alaikäiseksi. Baaritiskillä sinua ei huomata, jäät muiden jalkoihin.
20. Voit aina käyttää korkkareita. Pohjelihakseksi on rautaa, sen verran on meinaan joutunut seisomaan elämänsä aikana varpaillaan.
Tällaista on siis lyhyiden naisten elämä, mutta en valita, mulla on kova ääni näin lyhyeksi naiseksi. Sen avulla varmasti minut kuulee, jos ei välttämättä näe.
Maiju