Oletteko koskaan miettineet, että millaiset ihmiset vihaavat toiset ihmiset miltei hengiltä? Minä olen pari viimeistä viikkoa miettinyt, että kuinka paljon vihaa on ympärillämme. Kun vihaa kylvetään ympärillemme niin ympäristö alkaa voimaan pahoin.
Itse olen aina keskittynyt mielummin hyvään kuin pahaan. Olen kuitenkin itsekin joutunut usein negatiivisen arvostelun kohteeksi. Muistan kuinka joskus päätin sen, että en anna kenenkään oksentaa päälleni ja pistin blogiin anonyymien eston. Sitä ennen jollain oli tapana käydä oksentamassa minunkin päälleni kaikki pahat olonsa. Sitten päätin, että en salli sen tapahtuvan. Päätin, että itse päätän sen, että otanko vastaan oksennukset vai enkö ota. Blogin ulkopuolella joutuu joskus kohtaamaan, mutta minä en jaksa olla innostunut tällaisten toisten ihmisten vihaajista. Sanon usein koirat haukkuvat, mutta karavaani kulkee.
![]()
Olen seurannut muutamia caseja sosiaalisessa mediassa viimeisten viikkojen aikana ja ihmetellyt. Ihmetellyt sitä, että kuinka joidenkin oma elämä keskittyy vain vihaan. Elämässä ei nähdä eikä koeta enää muuta kuin vihaa. Järjestellään julkisia striimauksia Youtubessa, joissa päällimmäinen tarkoitus on vain kaataa omaa pahaa oloa muiden niskaan. Keskitytään vain lynkkaamaan muut ihmiset ja lietsotaan vihaa ympärillemme.
Jotkut ihmiset, jotka ottavat jonkun ihmisen hampaisiinsa ja suurennuslasin avulla he tarkkailevat ihmistä ja keksivät hänestä koko ajan jotain pahaa sanottavaa. Odottavat, että ihminen tekee jonkun virheen ja sitten siihen isketään piikkiä johonkin heikkoon kohtaan. Anonyyminä annetaan sivaltavan miekan iskeä, isketään niin monta kertaa, että toisen on pakko lannistua. Kirjoitellaan somen eri kanavilla herjaavia juttuja ihmisestä ja nautitaan, voi että se on hauskaa jonkun mielestä. Entä jos kiusattava kyllästyy ja lähtee selvittämään tätä miekalla iskevää? Entä jos hiekkalinna särkyy jonain päivänä ja ihminen joutuu vastuuseen teoistaan. Kestääkö sitten vielä kantti? Miten asioita selitetään?
Auta armias, jos joku on liian positiivinen ja näkee asiat hyvässä valossa, niin hänen jalat on koitettava vetää pois alta ja nopeasti. Sellainen peli ei vetele, että joku on liian valoisa ja ajattelee elämästä positiivisesti.
Sitten on ihmisiä, jotka haluavat vaikeuttaa lähimmäisen elämää. Puututaan toisen ihmisen elämään ja vaikeutetaan sitä. Valitetaan esimerkiksi taloyhtiössä jonkun lähimmäisen kaikista asioista. Asioista, jotka eivät kuulu naapurille, eikä kuulu itse asiassa kenellekään muulle kuin tälle ihmiselle, joka on otettu kohteeksi.
Voisiko tämä vihaaja joskus miettiä sitä, että tämä jolle vihaansa kohdistaa saattaa elämässään kokea muitakin rankkoja asioita samalla hetkellä. Viha saattaa olla se viimeinen tekijä, joka musertaa tämän vihan kohteeksi joutuneen kokoaan. Elämä olisi muuten mallillaan, mutta se naapuri kiusaa koko ajan siinä sivussa.
Mietin, että kun viha ruokkii vihaa, niin miksi ihmiset eivät voisi keskittyä vihan sijasta hyvään. Voisiko ajatella jokainen miettisi, että mitä hyvää voisin sanoa lähimmäiselle sen pahan sanomisen sijasta.
Tiedän, että tämä kuulostaa taas jonkun elämää rakastavan puheelta, mutta olen läheltä seurannut vihajuttuja niin paljon, että haluaisin, että vihaajat miettivät, että mitä voivat saada teoillaan aikaiseksi.
Päätä tänään, että lopetat ihmisten kiusamisen. Annetaan jokaisen lähimmäisen elää elämää, jolloin ei tarvitse tulla kiusatuksi. Kiusaaminen aikuisena on todella tuomittavaa. Kenenkään ei pidä tulla kiusatuksi ei minkään ikäisenä.
Maiju
Itse olen aina keskittynyt mielummin hyvään kuin pahaan. Olen kuitenkin itsekin joutunut usein negatiivisen arvostelun kohteeksi. Muistan kuinka joskus päätin sen, että en anna kenenkään oksentaa päälleni ja pistin blogiin anonyymien eston. Sitä ennen jollain oli tapana käydä oksentamassa minunkin päälleni kaikki pahat olonsa. Sitten päätin, että en salli sen tapahtuvan. Päätin, että itse päätän sen, että otanko vastaan oksennukset vai enkö ota. Blogin ulkopuolella joutuu joskus kohtaamaan, mutta minä en jaksa olla innostunut tällaisten toisten ihmisten vihaajista. Sanon usein koirat haukkuvat, mutta karavaani kulkee.
Vihaa ympärillämme
Olen seurannut muutamia caseja sosiaalisessa mediassa viimeisten viikkojen aikana ja ihmetellyt. Ihmetellyt sitä, että kuinka joidenkin oma elämä keskittyy vain vihaan. Elämässä ei nähdä eikä koeta enää muuta kuin vihaa. Järjestellään julkisia striimauksia Youtubessa, joissa päällimmäinen tarkoitus on vain kaataa omaa pahaa oloa muiden niskaan. Keskitytään vain lynkkaamaan muut ihmiset ja lietsotaan vihaa ympärillemme.
Jotkut ihmiset, jotka ottavat jonkun ihmisen hampaisiinsa ja suurennuslasin avulla he tarkkailevat ihmistä ja keksivät hänestä koko ajan jotain pahaa sanottavaa. Odottavat, että ihminen tekee jonkun virheen ja sitten siihen isketään piikkiä johonkin heikkoon kohtaan. Anonyyminä annetaan sivaltavan miekan iskeä, isketään niin monta kertaa, että toisen on pakko lannistua. Kirjoitellaan somen eri kanavilla herjaavia juttuja ihmisestä ja nautitaan, voi että se on hauskaa jonkun mielestä. Entä jos kiusattava kyllästyy ja lähtee selvittämään tätä miekalla iskevää? Entä jos hiekkalinna särkyy jonain päivänä ja ihminen joutuu vastuuseen teoistaan. Kestääkö sitten vielä kantti? Miten asioita selitetään?
Auta armias, jos joku on liian positiivinen ja näkee asiat hyvässä valossa, niin hänen jalat on koitettava vetää pois alta ja nopeasti. Sellainen peli ei vetele, että joku on liian valoisa ja ajattelee elämästä positiivisesti.
Sitten on ihmisiä, jotka haluavat vaikeuttaa lähimmäisen elämää. Puututaan toisen ihmisen elämään ja vaikeutetaan sitä. Valitetaan esimerkiksi taloyhtiössä jonkun lähimmäisen kaikista asioista. Asioista, jotka eivät kuulu naapurille, eikä kuulu itse asiassa kenellekään muulle kuin tälle ihmiselle, joka on otettu kohteeksi.
Voisiko tämä vihaaja joskus miettiä sitä, että tämä jolle vihaansa kohdistaa saattaa elämässään kokea muitakin rankkoja asioita samalla hetkellä. Viha saattaa olla se viimeinen tekijä, joka musertaa tämän vihan kohteeksi joutuneen kokoaan. Elämä olisi muuten mallillaan, mutta se naapuri kiusaa koko ajan siinä sivussa.
Vihan sijasta positiivisia ajatuksia
Mietin, että kun viha ruokkii vihaa, niin miksi ihmiset eivät voisi keskittyä vihan sijasta hyvään. Voisiko ajatella jokainen miettisi, että mitä hyvää voisin sanoa lähimmäiselle sen pahan sanomisen sijasta.
Tiedän, että tämä kuulostaa taas jonkun elämää rakastavan puheelta, mutta olen läheltä seurannut vihajuttuja niin paljon, että haluaisin, että vihaajat miettivät, että mitä voivat saada teoillaan aikaiseksi.
Päätä tänään, että lopetat ihmisten kiusamisen. Annetaan jokaisen lähimmäisen elää elämää, jolloin ei tarvitse tulla kiusatuksi. Kiusaaminen aikuisena on todella tuomittavaa. Kenenkään ei pidä tulla kiusatuksi ei minkään ikäisenä.
Maiju