Olen viihtynyt liikaa sovituskopeissa

Nyt tulee kyllä paljastuksia siitä, että kuinka heikko olen ollut. Heinäkuun alussa jäädessäni lomalle, minulla oli vielä jonkinlainen hallinta vaatteiden ostamisessa, vaikka olin siinäkin vaiheessa jo hieman lipsunut.

Heinäkuun alku sujui vielä hyvin. Kävimme silloin Tuurin kyläkaupassa, jossa tuhlasin vain 2,80 euroa. Olin todella ylpeä, sillä siellä on ihan mielettömän laaja naisten vaateosasto. Minulla ei ollut mitään hinkua ostaa vaatteita.

Kuitenkin jo seuraavalla viikolla löysin itseni usempaan kertaan vaatekauppojen sovituskopista. Jostain syystä aloin näkemään ympärilläni taas mitä ihanampia vaatteita. Vaatteita, joista heti näin, että tuo on minun vaate ja se  yhdistyy siihen ja siihen asuuni. Silloin alkoi tuntumaan, että "vanha Maiju" pääsee taas valloilleen.

Tunsin kuitenkin, että ostin vain tarpeellisia vaatteita ja sellaisia, jotka ehdottomasti tulee käyttöön. Positiivista on se, että en ostanut kaikkia vaatteita, jotka mielestäni näytti hyviltä minun päälläni. Ostin vain kaikista parhaimmat ja sellaiset, jota tiesin todellakin käyttäväni.

Koitin nyt muistella sitä, että montako vaatetta ostin lomani aikana, mutta en pysty sanomaan. Veikkaan, että ehkä noin reilut kymmenen. Se on paljon, todella paljon. Kuitenkaan en suostu ruoskimaan itseäni näistä ostoksista. Laitoin juuri kiertoon viisi isoa kassillista vaatetta, joten se lieventää tätä syntiäni hieman.

Viime viikolla kävin kampaajalla ja sieltä poistuessani kävi Aleksi13:n vaatekaupan sovituskopissa Ihastuin näihin kaikkiin, mutta ostin vain tuon lilan neuletakin. Joten pisteet siitä. Mielilauseeni on se, että kaikkia mikä näyttää päällä hyvältä, ei ole pakko ostaa. Kohtuus siis kaikessa.









Uudet hiukseni on mielestäni upeat ja malli oli ihan täydellisesti leikattu. Taas jälleen kerran.



Onneksi ei suostu ruoskimaan itseäni huonoista valinnoista (itse asiassa ne olleen hyviä). Elämä jatkuu ja syksyllä voin yrittää taas tsempata.

Maiju