Tammikuun alussa aloittamani vaatteiden ostolakko on nyt edennyt toiseen kuukauteen.
Helmikuu meni tämän suhteen todella hyvin. Ostin yhdet sukkahousut ja sukat, mutta ne oli sallittujen listalla. On ollut jännä huomata se, että minulla ei ole ollut mitään vaikeuksia olla ostamatta vaatteita. Varmasti yksi syy on ollut se, että tein ostolakon ajatustyötä jo kuukausia ennen ostolakon aloittamista. Olin miettinyt koko syksyn asiaa ja olin niin vakaasti sitä mieltä, että ostaminen on ihan turhaa, koska vaatekaappini notkuu käyttämättömiä vaatteita.
Kerran mietin helmikuun aikana, että pitääkö minun ostaa kengät? Tätä mietin Instagram-stoorissa ja sille oli ihan syynsä. Mietin ensiksi sitä, että onko kengät vaatteita ja voiko ostaa jos oikeasti tarvitsee? Mietin tuota asiaa ihan tosissani. Miksi ylipäätään olisin tarvinnut kengät, niin syy oli, että meidän kotipihamme ja monet muut kadut olivat niin liukkaita, että pelkäsin henkeni edestä kävellä kaduilla. Pelkäsin kaatuvani ja loukkaavani itseni. Siksi mietin, että olisinko tarvinnut kunnolliset nastakengät. Mietin ja mietin kunnes sitten pahimmat liukkaat kelit menivät ohi ja vältyin sitten ostamiselta. Ehkä olisi voinut lisätä ehtoihin, että oikeaan hätään ja tarpeeseen voi ostaa.
Olen kaivellut vaatekaappiani pohjia myöden ja ole huomannut, että sieltä löytyy paljon myös sellaista, josta olen vielä valmis luopumaan siitäkin huolimatta, että uusia vaatteita ei saa ostaa. Edelleenkin tuon väriä pukeutumiseeni huiveilla ja koruilla.
![]()
![]()
![]()
Jossain vaiheessa alkoi vähän jänittämään, että miten kevät ja kesä menee? Löytyykö siihen vuodenaikaan vaatteita kaapistani. Olen lähdössä Rodokselle huhtikuussa, joten pian joudun tätäkin asiaa pohtimaan. Uskon kuitenkin, että vaatteita löytyy kun kaapin pohjia kaivelee.
Hyvin tämä sujuu.
Maiju
Helmikuu meni tämän suhteen todella hyvin. Ostin yhdet sukkahousut ja sukat, mutta ne oli sallittujen listalla. On ollut jännä huomata se, että minulla ei ole ollut mitään vaikeuksia olla ostamatta vaatteita. Varmasti yksi syy on ollut se, että tein ostolakon ajatustyötä jo kuukausia ennen ostolakon aloittamista. Olin miettinyt koko syksyn asiaa ja olin niin vakaasti sitä mieltä, että ostaminen on ihan turhaa, koska vaatekaappini notkuu käyttämättömiä vaatteita.
Kerran mietin helmikuun aikana, että pitääkö minun ostaa kengät? Tätä mietin Instagram-stoorissa ja sille oli ihan syynsä. Mietin ensiksi sitä, että onko kengät vaatteita ja voiko ostaa jos oikeasti tarvitsee? Mietin tuota asiaa ihan tosissani. Miksi ylipäätään olisin tarvinnut kengät, niin syy oli, että meidän kotipihamme ja monet muut kadut olivat niin liukkaita, että pelkäsin henkeni edestä kävellä kaduilla. Pelkäsin kaatuvani ja loukkaavani itseni. Siksi mietin, että olisinko tarvinnut kunnolliset nastakengät. Mietin ja mietin kunnes sitten pahimmat liukkaat kelit menivät ohi ja vältyin sitten ostamiselta. Ehkä olisi voinut lisätä ehtoihin, että oikeaan hätään ja tarpeeseen voi ostaa.
Olen kaivellut vaatekaappiani pohjia myöden ja ole huomannut, että sieltä löytyy paljon myös sellaista, josta olen vielä valmis luopumaan siitäkin huolimatta, että uusia vaatteita ei saa ostaa. Edelleenkin tuon väriä pukeutumiseeni huiveilla ja koruilla.



Jossain vaiheessa alkoi vähän jänittämään, että miten kevät ja kesä menee? Löytyykö siihen vuodenaikaan vaatteita kaapistani. Olen lähdössä Rodokselle huhtikuussa, joten pian joudun tätäkin asiaa pohtimaan. Uskon kuitenkin, että vaatteita löytyy kun kaapin pohjia kaivelee.
Hyvin tämä sujuu.
Maiju