Kun isäni parikymmentä vuotta sitten kuoli, niin silloin huomasin, että minussa puhkeksi herkempi puoli esiin. Isäni oli ensimmäinen lähiomainen, joka minulta kuoli. Koskaan aiemmin en ollut joutunut kuoleman kanssa tekemisiin. Muistan aina sen, että siitä hetkestä vasta opin asettumaan muiden vastaavassa tilanteessa olevien asemaan. Silloin vasta ymmärsi, että mitä on kuolema ja että sen, että se on niin lopullista. Koskaan aiemmin ei ollut joutunut tällaista kokemaan. Silloin vasta opin elämästä paljon, olin silloin 34 vuotias.
Kun äitini on nyt välillä huonossa kunnossa, sitä on alkanut miettimään taas syntyjä syviä ja myös elämän rajallisuutta. Olen alkanut miettimään vanhuutta, vanhenemista ja sitä kuinka ihminen on silloin niin heikoimmillaan ja toisten ihmisten armoilla. Olen miettinyt, että kuinka toista ihmistä pitää rauhoittaa pelkojen kohdatessa ja kuinka toiselle pitää näyttää, että välittää. Äitini on usein kysynyt, että "onko hän ollut hyvä äiti", kun sanon, että paras kaikista, näen hänen herkistyvän.
Kun ihminen tulee vanhaksi, niin hänelle on tärkeää se, että joku koskettaa ja puhuu hänelle kauniisti. Ainakin oman äitini kohdalla tätä toivon ja tiedän, että se on hänelle tärkeää. Eräänä aamuna kävelin metroasemalta töihin ja minulle tuli hyvin vahvana ajatus, että kuka pitää minua kädestä kiinni, kun olen vanha? Kun käyn äitiäni katsomassa sairaalassa pidän häntä usein kädestä kun juttelen hänelle. Tajusin, että ei ole päivänselvää, että joku pitää minua kädestä, kun olen tuossa tilanteessa.
![]()
Joskus leikkisästi sanoin siskontytölleni Sinille, että "onneksi olkoon sinusta tulee isona minun omaishoitaja". Sitten nauroimme Sinin kanssa vedet silmissä. Kuitenkin tämä asia kummittelee aina välillä mielessäni, että miten käy, kun itselläni ei ole omia lapsia.
Toivon, että olen tehnyt elämässä jotain hyvää ja jotain oikein, että joku tulee silittämään minua ja pitämään minua kädestä. Tekisi mieli melkein nimetä tähän ne ihmiset, jotka sitten saavat/joutuvat hoitamaan tämän homman.
Olen miettinyt myös sitä, että onneksi minulla on paljon itseäni melkein 30 vuotta nuorempia kavereita, että ehkä he sitten vielä muistavat tulla silittelemään minua sairaalaan tai vanhankotiin. Ihminen kaipaa kosketusta, ihminen kaipaa silitystä.
Kuka lupaa tulla tekemään tämän, kun olen heikoimmillani? Voin ottaa ilmoittautumisia vastaan. Tällaisia mietteitä näin viikon alkuun.
Maiju
Kun äitini on nyt välillä huonossa kunnossa, sitä on alkanut miettimään taas syntyjä syviä ja myös elämän rajallisuutta. Olen alkanut miettimään vanhuutta, vanhenemista ja sitä kuinka ihminen on silloin niin heikoimmillaan ja toisten ihmisten armoilla. Olen miettinyt, että kuinka toista ihmistä pitää rauhoittaa pelkojen kohdatessa ja kuinka toiselle pitää näyttää, että välittää. Äitini on usein kysynyt, että "onko hän ollut hyvä äiti", kun sanon, että paras kaikista, näen hänen herkistyvän.
Kuka pitää minua kädestä?
Kun ihminen tulee vanhaksi, niin hänelle on tärkeää se, että joku koskettaa ja puhuu hänelle kauniisti. Ainakin oman äitini kohdalla tätä toivon ja tiedän, että se on hänelle tärkeää. Eräänä aamuna kävelin metroasemalta töihin ja minulle tuli hyvin vahvana ajatus, että kuka pitää minua kädestä kiinni, kun olen vanha? Kun käyn äitiäni katsomassa sairaalassa pidän häntä usein kädestä kun juttelen hänelle. Tajusin, että ei ole päivänselvää, että joku pitää minua kädestä, kun olen tuossa tilanteessa.
Joskus leikkisästi sanoin siskontytölleni Sinille, että "onneksi olkoon sinusta tulee isona minun omaishoitaja". Sitten nauroimme Sinin kanssa vedet silmissä. Kuitenkin tämä asia kummittelee aina välillä mielessäni, että miten käy, kun itselläni ei ole omia lapsia.
Toivon, että olen tehnyt elämässä jotain hyvää ja jotain oikein, että joku tulee silittämään minua ja pitämään minua kädestä. Tekisi mieli melkein nimetä tähän ne ihmiset, jotka sitten saavat/joutuvat hoitamaan tämän homman.
Olen miettinyt myös sitä, että onneksi minulla on paljon itseäni melkein 30 vuotta nuorempia kavereita, että ehkä he sitten vielä muistavat tulla silittelemään minua sairaalaan tai vanhankotiin. Ihminen kaipaa kosketusta, ihminen kaipaa silitystä.
Kuka lupaa tulla tekemään tämän, kun olen heikoimmillani? Voin ottaa ilmoittautumisia vastaan. Tällaisia mietteitä näin viikon alkuun.
Maiju
