Kun hiukset lähti, niin vähän kauhistutti

Kävin toissa viikolla kampaajalla ja mulle oli pitkään ollut sellainen tunne, että haluan kokeilla lyhyitä sivuja hiuksissani. Joskus olen jopa leikitellyt ajatuksella, että koko pääni voisi leikata sellaisella kahden millin koneella. Kuitenkin, vaikka se asia on pyörinyt mielessäni pitkään, jotenkin se samalla on vähän pelottanutkin.

Kun menin kampaajalle sanoin  Salon Victorian Miikalle ensitöikseen, että mitä jos ollaan ihan tylsiä? Jos mennään samalla blondilla, millä ollaan menty jo jonkin aikaa. Kuitenkin sisimpäni huusi jotain radikaalia muutosta. Siinä sitten heitin myös ajatuksen tästä lyhyemmästä lookista. Mietimme sitä, että pitäisikö repäistä I love me messujen alla, vaiko repäisisikö nyt? Päädyimme, että voimme repäistä nyt ja katsoa sitten messujen alla, että voisiko silloin vetää vielä rohkeammin.

Hieman pelotti, kun Miika kavoi koneen esiin ja alkoi surautella sivuja koneella. Yleesä hoen, että hiukset kasvaa, että anna mennä nyt vaan. Nyt pelotti koneen ääni.

Aivan turhaan se pelotti, sillä lopputulos miellytti silmääni. Tiesin, että parissa päivässä, jo hiukset kasvavat pituutta, että tätä ei edes huomaa enää lyhyeksi.





Sitten vähän tyveen väriä ja oltiin aika sydämellisissä fiiliksissä.



Usein mun hiuksista ollaan vahvasti jotain mieltä, joku on sitä mieltä, että se blondi on paras, toinen sitä mieltä, että pituutta pitää olla, kolmas sitä mieltä, että harmaata pitää olla sävyssä. Nyt päädyin ottamaan hieman kylmää harmaata sävyksi. Niitä, joita tämä haittaa, niin voin lohduttaa, että nyt parin viikon kuluessa tuo harmaan sävy on jo haihtunut ja blondeja ollaan jälleen.





Joskus mietin, että miten lyhyetkin hiukset voivat olla näin muuntautumiskykyiset. Miika on opettanut mulle sen, että lyhyistäkin hiuksista saa monenlaisia ja ne muuntautuu moneksi.

Maiju