Ruusu, joka vuodesta

Tänä aamuna monet kanavat muistuttivat minua siitä, että tänään on hääpäivämme. Sanon aina, että muistan aina hääpäivämme yhtenä onnellisimmista päivistäni. Tiesin silloin valinneeni rinnalleni miehen, joka arvostaa minua ja jota minä arvostan. Olen samaa mieltä vieläkin. Näin 33 vuoden jälkeen.

Viime vuonna kirjoitin laajemman postauksen yhteisistä vuosistamme. Se postaus löytyy täältä. Tänä vuonna ajattelin, että minulle riittää, että nostan pari aiheeseen liittyvää juttua faceen, että jätän tänne kirjoittamatta.

Kuitenkin kun tulin kotiin vähän myöhemmin tänään ja mies oli taas vuorostaan töissä. Löysin keittiön pöydältä ruusukimpun, jossa oli 33 ruusua. Olen usein muistuttanut miestäni, että en halua lahjoja, haluan mielummin lahjat elämyksinä. Tässä iässä tavara on jo menettänyt merkityksensä ja kaikki arjen pienemmät asiat ovat tulleet minulle tärkeämmiksi.

Kun rakastan leikkokukkia yli kaiken, niin tämä ruusukimppu oli täydellistäkin täydellisempi valinta.







Tänä päivänä voin sanoa, että olen ylpeä siitä, että mikään ei ole saanut liittoamme horjumaan, vaikka varmasti mekin olemme vaikeitakin asioita kokeneet vuosien myötä. Yhdessä olemme niistä selvinneet ja yhdessä varmasti selviämme edelleenkin.

Sanon taas sen mitä toistan usein, että jos joskus epäilee, että rakastaako enää? Silloin kannattaa miettiä, että miltä tuntui hääpäivänä silloin vuosia sitten, se sama ihminen on siinä edessä edelleenkin. Toivottavasti sen aina muistaa. Minä yritän aina muistaa.

Mieheni oli valintani silloin ja mieheni on valintani edelleenkin.

Maiju