Olen kertonutkin sen, että rakastan auringonlaskuja. Seuraan aina mökillä auringonlaskua laiturilta käsin, varmaan ihan joka kerta kun ollaan mökillä. Varmaan ei ole ollut iltaa, jolloin en ole mennyt sitä laiturilta katsomaan, ellei sitten ole ollut ilma, että auringonlaskua ei ole näkynyt.
Olimme viikonloppuna siis mökillä. Mökillä oli kiva seurata taas luonnon heräämistä kevääseen. Parissa viikossa oli tapahtunut paljon. Olin odottanut, että koivut olisivat olleet jo silmussa, mutta ei olleet - vielä.
Kuvat varmasti kertovat sen, mitä tahdon sanoa. Mökillä huokui taas rauha. Kun sulkee silmänsä, kuulee vain tuulen huminaa ja linnunlaulua. Se on kuulkaa rentouttavaa se. Mökkilaiturista tulee usein mieleen meidän koiravainaa, joka juoksi aina mökille päästyämme ensiksi laiturille. Se oli emännän koira se.
![]()
Kävin ensiksi katsastamassa, että kukkiiko valkovuokot?
![]()
Sitten tarkistin vielä, että vieläkö sinivuokot jaksavat kukoistaa? Molemmat kukkivat upeasti.
![]()
Illalla aurinko laski tyynen järven taakse. Linnut lauloivat kilpaa järvellä ja tunnelma oli sanoin kosketeltavan upeaa.
![]()
Heräsin sunnuntaiaamuna kello 5.30 ja päätin suunnistaa laiturille. Onneksi nousin sängystä, sillä hetki oli upea, sillä järvi oli edelleenkin tyyni ja linnut lauloivat aamukonserttiaan samoin kuin illalla. Metsän eläimet pitivät omaa konserttiaan taustalla. Tuo hetki oli aivan mielettömän kaunis.
![]()
![]()
Kun aurinko oli noussut ja olin sen hetken ihaillut lähdin poimaan anopille valkovuokkoja. Valkovuokkoja oli saatava aamukahvin seuraksi.
![]()
Tähän hetkeen oli kiva pysähtyä hetkeksi. Muut nukkuivat ja minä nautin yksin tästä hetkestäni.
![]()
Olen tällainen elämänrakastaja ja haluan aina välillä pysähtyä näihin pieniin hetkiin. Tuntuu, että se kaikki voima ja energia revitään irti juuri näistä pienistä hetkistä. Hetkistä, jolloin saa nauttia luonnosta ihan yksin. Nämä hetket ovat sellaisia, että pieni sydän melkein pakahtuu.
Ihania ja lumoavia hetkiä teille kaikille. Nyt on aika avata silmät ja havaita kaikki se kauneus, joka on nyt ympärillämme. Kevät on lumoavaa aikaa.
Maiju
Olimme viikonloppuna siis mökillä. Mökillä oli kiva seurata taas luonnon heräämistä kevääseen. Parissa viikossa oli tapahtunut paljon. Olin odottanut, että koivut olisivat olleet jo silmussa, mutta ei olleet - vielä.
Kuvat varmasti kertovat sen, mitä tahdon sanoa. Mökillä huokui taas rauha. Kun sulkee silmänsä, kuulee vain tuulen huminaa ja linnunlaulua. Se on kuulkaa rentouttavaa se. Mökkilaiturista tulee usein mieleen meidän koiravainaa, joka juoksi aina mökille päästyämme ensiksi laiturille. Se oli emännän koira se.
Kävin ensiksi katsastamassa, että kukkiiko valkovuokot?
Sitten tarkistin vielä, että vieläkö sinivuokot jaksavat kukoistaa? Molemmat kukkivat upeasti.
Illalla aurinko laski tyynen järven taakse. Linnut lauloivat kilpaa järvellä ja tunnelma oli sanoin kosketeltavan upeaa.
Heräsin sunnuntaiaamuna kello 5.30 ja päätin suunnistaa laiturille. Onneksi nousin sängystä, sillä hetki oli upea, sillä järvi oli edelleenkin tyyni ja linnut lauloivat aamukonserttiaan samoin kuin illalla. Metsän eläimet pitivät omaa konserttiaan taustalla. Tuo hetki oli aivan mielettömän kaunis.
Kun aurinko oli noussut ja olin sen hetken ihaillut lähdin poimaan anopille valkovuokkoja. Valkovuokkoja oli saatava aamukahvin seuraksi.
Tähän hetkeen oli kiva pysähtyä hetkeksi. Muut nukkuivat ja minä nautin yksin tästä hetkestäni.
Olen tällainen elämänrakastaja ja haluan aina välillä pysähtyä näihin pieniin hetkiin. Tuntuu, että se kaikki voima ja energia revitään irti juuri näistä pienistä hetkistä. Hetkistä, jolloin saa nauttia luonnosta ihan yksin. Nämä hetket ovat sellaisia, että pieni sydän melkein pakahtuu.
Ihania ja lumoavia hetkiä teille kaikille. Nyt on aika avata silmät ja havaita kaikki se kauneus, joka on nyt ympärillämme. Kevät on lumoavaa aikaa.
Maiju