Selkein kevään merkki on se kun mies hakee prätkän talviteloiltaan ja lähtee päräyttelemään sillä pitkin katuja. Itse sanon yleensä, että mut saa kyytiin vasta toukokuun lopulla, kun ilmat ovat selkeästi lämmenneet. Tänä keväänä on ollut toisin, toukokuun alkupuolella alkoi jo ilmat näyttämään siltä, että saatanpa istahtaa kyytiin jo hyvissä ajoin ennen toukokuun loppua.
Äitienpäivän iltapäivänä mies kysyi, että lähdetkö kyytiin? Itse en ollut ehtinyt miettimään koko asiaa vielä siihen mennessä. Sanoin, että lähden, jos saan vedettyä prätkävaatteet päälleni. Joo mä tiedän, että jokunen talvikilo on kertynyt vyötärön seutuville. Voin kertoa, että prätkävaatteet ovat ehkä epämiellyttävin juttu vetää päälleen, siis ilman niitä lisäkilojakin.
Jos jotain inhoan prätkäilyssä on juuri niiden kamojen päälle vetämistä. Olen joskus verrannut prätkäkamojen päälle pukemista siihen, että tuntuu varmasti samalta kun pienet taaperoikäiset lapset puetaan tönköiksi? Tiedättekö sen tunteen? Kävelet eteenpäin kuin tönkköjooseppi. Prätkävarusteet sisältävät kaikenmaailman suojia. Housuissa on polvisuojaa ja lonkkasuojaa sekä takissa sitten omat suojansa. Kun olet saanut ne tönköt housut jalkaasi ja takin päällesi, sinun pitäisi vielä kumartaen ähkien vetää prätkäsaappaat jalkaasi. Siinä vaiheessa kuuluu aina ääähh, öööhh, uuuh. Kun se temppu on suoritettu, voit jo vähän henkäistä.
Ensiksi näytti siltä, että prätkäilyt saa odottaa, että saan 5 kiloa pois vartalostani, mutta sitten onneksi keksin, että prätkähousuissa sellaiset kiristysjutut, jotka vaan olivat liian tiukalla. Kun ne löysäsin, niin avot, housut meni jalkaan ja mä pääsin sittenkin kyytiin. Voin kertoa, että prätkävaatteet eivät todellakaan anna armoa. Ei todellakaan ei piiruakaan.
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
Äitienpäivän iltapäivänä mies kysyi, että lähdetkö kyytiin? Itse en ollut ehtinyt miettimään koko asiaa vielä siihen mennessä. Sanoin, että lähden, jos saan vedettyä prätkävaatteet päälleni. Joo mä tiedän, että jokunen talvikilo on kertynyt vyötärön seutuville. Voin kertoa, että prätkävaatteet ovat ehkä epämiellyttävin juttu vetää päälleen, siis ilman niitä lisäkilojakin.
Jos jotain inhoan prätkäilyssä on juuri niiden kamojen päälle vetämistä. Olen joskus verrannut prätkäkamojen päälle pukemista siihen, että tuntuu varmasti samalta kun pienet taaperoikäiset lapset puetaan tönköiksi? Tiedättekö sen tunteen? Kävelet eteenpäin kuin tönkköjooseppi. Prätkävarusteet sisältävät kaikenmaailman suojia. Housuissa on polvisuojaa ja lonkkasuojaa sekä takissa sitten omat suojansa. Kun olet saanut ne tönköt housut jalkaasi ja takin päällesi, sinun pitäisi vielä kumartaen ähkien vetää prätkäsaappaat jalkaasi. Siinä vaiheessa kuuluu aina ääähh, öööhh, uuuh. Kun se temppu on suoritettu, voit jo vähän henkäistä.
Ensiksi näytti siltä, että prätkäilyt saa odottaa, että saan 5 kiloa pois vartalostani, mutta sitten onneksi keksin, että prätkähousuissa sellaiset kiristysjutut, jotka vaan olivat liian tiukalla. Kun ne löysäsin, niin avot, housut meni jalkaan ja mä pääsin sittenkin kyytiin. Voin kertoa, että prätkävaatteet eivät todellakaan anna armoa. Ei todellakaan ei piiruakaan.
Päästiin sitten lopulta baanalle. Tosiasiassa siis mä istun vaan bakkarilla ja mies ajaa.
Tämä kuva on siis lavastettu. Huomatkaa, vaatteet on siis päällä ja mä hymyilen.
Lähdettiin ajamaan Vanhankaupungin lahdelle. Ilma oli upea ja elämä hymyili.
En aina muista, että kuinka kiva on se tunne, kun aurinko paistaa, istut kyydissä
ja luonto on siinä sun vieressäsi niin avoimena.
Tämän jälkeen suunnistettiin vielä Haltialan tilalle ja käytiin siellä vähän
dallaamassa metsässä. Käytiin katsomassa, että joko sammakot olivat kuteneet. Olivat ne.
Pyöräilyssä nautin ehdottomasti siitä, että luonto on ikään kuin lähellä.
Kun mies ajaa, minä voin keskittyä luonnon ihailemiseen, voin haistella
luonnon tuoksua ja nauttia siitä, että kaikki on käsin kosketeltavissa.
Tästä se kesä ja ajot taas alkavaat. Elämä ja prätkäily on ihanaa.
Maiju