Meidän perheessä on otettu aina kovasti valokuvia. Isäni oli innokas valokuvaaja, joten innostukseni kuvaamiseen on varmaan periytynyt häneltä. Katselin taannoin äitini luona vanhoja valokuvia ja kiinnitin huomiota siihen, että meidän isällä oli tapana varsinkin jouluisin asetella lapset kuvauskuntoon. Hän asetteli meidät pöydälle ja siinä me hänelle poseerattiin. Hänellä oli taito ottaa hyviä kuvia meistä lapsista. Vasta vanhemmiten olen oppinut ymmärtämään sen, että kuinka hyvä silmä hänellä oli valokuvaamiseen. Olen katsellut kuvia toisin silmin kuin ennen.
Hän myös kehitti itse valokuvia. Meillä on monista kuvista identtisiä kuvasarjoja, joten olemme lapset saaneet omiin albumeihin samoja kuvia, kuin löytyy äitini luona olevista albumeista.
Olen joskus kertonutkin sen, että meillä oli suurperhe. Meitä oli 7 lasta, joista me viimeisimmät olimme kolmosia. Asuimme Haagassa pienessä kaksiossa muutaman vuoden meidän viimeisten lasten syntymän jälkeen. Katselin kuvista, että näiden täytyy olla Haagasta otettuja kuvia.
Nämä kuvat on otettu jouluna 1965 eli tasan 50 vuotta sitten.
Usein jouluisin meillä kävi "tuttu pukki", joka oli isäni. Hänen pukeutumisensa poikkeaa hyvinkin paljon tämän päivän pukeista. Hän taisi olla niitä pohjoisen pukkeja, koska hänellä oli lapinhattu päässään.
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
Hän myös kehitti itse valokuvia. Meillä on monista kuvista identtisiä kuvasarjoja, joten olemme lapset saaneet omiin albumeihin samoja kuvia, kuin löytyy äitini luona olevista albumeista.
Olen joskus kertonutkin sen, että meillä oli suurperhe. Meitä oli 7 lasta, joista me viimeisimmät olimme kolmosia. Asuimme Haagassa pienessä kaksiossa muutaman vuoden meidän viimeisten lasten syntymän jälkeen. Katselin kuvista, että näiden täytyy olla Haagasta otettuja kuvia.
Nämä kuvat on otettu jouluna 1965 eli tasan 50 vuotta sitten.
Usein jouluisin meillä kävi "tuttu pukki", joka oli isäni. Hänen pukeutumisensa poikkeaa hyvinkin paljon tämän päivän pukeista. Hän taisi olla niitä pohjoisen pukkeja, koska hänellä oli lapinhattu päässään.
Isälläni oli jäänsiniset silmät, joten olin joskus tunnistavinani joulupukissa myös isäni.
Tässä taisi isäni kysyä, että "Maijukka, oletko ollut kiltti tyttö?"
Isälläni oli välistä tapana puhutellam jo tuolloin minua Maijukaksi, vaikka oikea nimeni on Marjo.
Hei katsokaa mitä mä sain?
Katsopa pukki, mä sain tällaisen paperinuken ja pukki katsoo (vai katsooko kameraan?).
Mitäköhän täältä paketista tulee? Lahjamme oli usein pieniä, mutta meille niin tärkeitä silti.
Kun meitä lapsia oli niin paljon, niin mehän saatiin kuusen ympärille helposti
piirileikit ihan oman perheen kesken.
Tällaisia poseerauksia meidän iskä sai meidät tekemään.
Nämä eivät ole ollenkaan ainoita laatujaan. Tällaisia otettiin
aina vaan uudestaan ja uudestaan. Niin, että valokuva-albumit
täyttyivät ja varsinkin meidän kolmosten kuvista.
Näin joulun alla sitä välistä haluaa miettiä lapsuuden joulujaan.
Meidän joulut näin suurperheessä eivät täyttyneet suurista määristä lahjoja.
Joulussamme oli tiettyjä perinteitä, joita noudatan vielä aikuisenakin.
Yksi asia on se, että joulupäivänä ei vierailla. Se on ainoa päivä vuodesta,
kun mä tiedän, että voin olla kotona enkä käy missään.
Maiju