Kun ihminen tekee koko ajan asioita täysillä aamusta iltaan lepäämättä välillä, iskee tällaisten viikkojen jälkeen ähky kaikkeen. Jonain päivänä tulee tunne, että tekisi mieli aloittaa kaikki tyhjältä pöydältä ja ihan alusta. Tulee tunne, että haluaa oikeasti miettiä, että mitä minä haluan tehdä elämälle.
![]()
![]()
![]()
Kun tekee töitä virka-aikana ja siihen laskee työmatkat päälle. Sitten juoksee kaiket illat jossain blogiin liittyvissä juoksuissa, niin välillä vaan tulee tunne, että mikä on elämässä tärkeintä.
Sähköpostit paukkuvat ja huomaan vastaavani nykyään ihmisille, että olen nyt niin kiireinen, että palaan viikonloppuna asiaan. Sitten tulee viikonloppu, enkä yleensä pysähdy silloinkaan. En ehdi silloinkaan vastaamaan. Sitten tulee jo taas uusia sähköposteja. Joidenkin pyyntöön kanssa joutuu nukkumaan pari yötä, ihan kaikkeen ei enää pysty lähtemään mukaan.
To do listoilla on kirjoituksia, joita yhteistyökumppanit odottavat. Tiedän, että noistakin asioista huolimatta, mun vaan on pakko välillä ottaa sohvaperunapäiviä. Tänään oli taas sellainen päivä.
Tällä viikolla on taas ajatukset sinkoillut, että pitäisikö asialle tehdä jotain? Koko ajan on tunne, että tekee kahta työtä. Toista mistä tulee palkka ja toista mitä sitten haluaa tehdä.
Mitä tällaisina hetkinä teen? Nostan jalat kohti kattoa, teen vihersmoothieta ja tutustun Jenny Belitz-Henrikssonin kirjaan Sisäinen timantti - 365 ajatusta parempaan arkeen ja yritän löytää mun oman timanttini. Näillä keinoin yritän unohtaa ne asiat, mitkä mua odottaa sähköposteissa ja kirjoittamattomina asioina.
Onko sinun timanttisi koskaan kadoksissa?
Kotityötkään ei näköjään katoa, vaikka niitä ei ehdi tekemään.
Maiju